Tappuri, Teijon Karhu 500

Puimakone, eli tappuri on yksi merkittävimmistä kehitysaskelista maatalouden koneellistumisessa ja koko Suomen teollistumisessa. Leipä- ja rehuviljan tuotannon kehittyminen kotitarve viljelystä enenevässä määrin kaupalliseksi tuotannoksi mahdollisti sen, että kauppaloista alkoin kehittymään nykymuotoisia teollisuuskaupunkeja. Sanontaa “työmies on leipänsä ansainnut” voitaisiin siis jatkaa “...tappurin ansiosta”.

Ennen tappuria viljan jyvät erotettiin oljista ja akanoista riihen luuvahuoneessa työläin käsityömenetelmin ja tuotannosta suhteellisen suuri osuus kului tilojen omassa käytössä. Tappurit alkoivat yleistymään 1800-luvun alusta Lounais-Suomesta. Varhaisimmat tappurit olivat lihasvoimin, vesivoimalla tai höyrykoneilla pyöritettäviä, mutta laajamittaisempi käyttö alkoi yleistymään maamoottoreiden myötä.

Karijoella ei ollut kartanomaisia suurtiloja ja niinpä tänne tappurit ja maamoottorit hankittiin useampien pientilojen muodostamina osuuskuntina. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tappuri- ja maamoottoriosuuskuntia on ollut noin kymmenen kappaletta ympäri Karijokea. Samoista osuuskunnista kehittyi myöhemmin puimuriosuuskuntia, joista muutama on jatkanut toimintaansa aina näihin päiviin asti.

Tappuri ja maamoottori olivat sen ajan tiet ja sillat huomioiden haastavia siirettäviä ja niiden siirtoon tilalta toiselle valjastettiinkin aina kylän parhaat hevoset ja hevosmiehet.

Riihellä tappuri sijoitettiin yleensä ns. röydän, eli riihen avokatoksen alle, koska sadekuuron sattuessa tappuri olisi kastunut käyttökelvottomaksi useiden päivien ajaksi.

Diesel traktorit alkoivat korvaamaan maamoottoreita tappurin voimanlähteenä 1900-luvun puolivälistä alkaen. Traktorit helpottivat ja nopeuttivat myös tappurin siirtämistä ja niinpä traktoreiden myötä suotuisissa sääolosuhteissa osa viljoista voitiin puida suoraa pellolla, mikä pienensi viljan hävikkiä, kun pellolla kuivattuja viljalyhteitä ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja.

Vaikka tappuri aikaisempaan verrattuna tehosti merkittävästi puintia, niin tappurin käyttöön tarvittiin silti useampi henkilö.
Maamoottoria käyttävä konemies, eli masunisti oli arvonsa tunteva ja arvostettu spesialisti, joka yleensä kiersi talosta toiseen maamoottorin ja tappurin mukana. Masunisti vastasi yleensä myös tappurin säädöistä, jotka vaativat tarkkuutta ja loogista päättelykykyä. Karijoen Ylikylässä masunisteina toimivat pääasiassa A. Vähämäki ja F. Tyvelä. Tarinan mukaan he olivat ammattitaidostaan niin ylpeitä, etteivät mahtuneet edes samalle työmaalle. Tiettävästi osa masunisteista oli hyvin vaativia myös talon trahteerien osalta.

Tappuriin viljaa syöttävä henkilö oli ammatillisessa arvoasteikossa myös hyvin korkealla. Hänen ammattitaitoa ja vastuuta oli annostella viljaa tappuriin optimaalisella nopeudella niin, että tappuri kykeni erottelemaan jyvät mahdollisimman tarkasti. Syöttäjän ammattitaitoa oli pääosin tappurin ääntä tarkkailemalla tunnistaa oikea syöttönopeus. Tappurin toimintaan vaikutti merkittävästi viljan korren pituus ja kuivuus, sekä mukana olevat rikkakasvit.
Syöttäjän työn onnistumisen kannalta yhteistyö lyhteiden antajan kanssa tuli toimia saumattomasti, jos näin ei tapahtunut sai lyhteiden antaja välittömästi tiukkaa palautetta syöttäjältä. Lyhteiden antajan vastuulla oli että syöttäjä sai keskittyä omaan työhönsä ilman häiriötä. Lisäksi tarvittiin säkkien vaihtaja, ruumenpoikia ja olkien käsittelijöitä, eli pahnamiehiä. Ylentyminen ruumenpojasta pahnamiehen kautta säkkien vaihtajaksi oli suuri kunnia.

Hyvällä tappurilla ja osaavalla porukalla päästiin parhaimmillaan jopa 100 säkin päivätuotantoon. Maamoottorin tai tappurin teknisiltä murheilta kuitenkin harvoin vältyttiin ja ongelmia ratkomaan tarvittiin kyläsepän apua. Kyläseppä olikin varsinainen ihmemies, jonka tuli hallita sekä puuosien, että rautaosien kunnostus.

Puinti tapahtumana oli jokaiselle talolle yksi vuoden tärkeimmistä ajanjaksoista. Puinnin onnistuminen määräsi hyvin pitkälle tulevan talven ja kevätkylvöjen kohtalon.

Karijoen rompetapahtumassa on näytillä useita erilaisia tappureita ja maamoottoreita. Myös sää on suosinut tapahtumaa aina niin, että ainakin jonkinlainen työnäytös on pystytty joka vuosi toteuttamaan.
Työnäytös on useimmiten toteutettu Teijon Karhu 500 puimakoneella, jonka on valmistanut Teijon tehtaat Oy.
Vuosikymmenet ja elämän rajallisuus ovat kuitenkin hämärtäneet kyseisen tappurin historian. Tähän tarinaan haastatelluista kukaan ei enää muistanut minne kyseinen tappuri on uutena hankittu ja miten se on päätynyt Karijoelle. Jos tiedät kyseisen tappurin käänteistä jotakin, niin ota meihin yhteyttä.